Intro: Tervetuloa tekemään biisejä

Oletko tehnyt oman biisin tai ajatellut että haluaisit? Siinä tapauksessa tämä opas on sinulle! Puhuessa ihminen rytmittää äänteitä, vahvistaa ja alleviivaa sanoja äänenvoimakkuutta muuttamalla, muuntelee puhenuotin korkeutta. Siinä sitä jo on: musiikki on ihmiselle yhtä sisäsyntyistä kuin puhe. Tämän oppaan tarkoituksena on tarjota vetoapua ensimmäisiä omia biisejä tekevälle, ja siinä käydään läpi biisin teon vaiheet sanoituksesta säveltämiseen ja äänitteen tekemiseen saakka.

Musiikin kuuntelijana sinulla on tietoa siitä, miten biisit tavallisesti toimivat. Tiedät ehkä enemmän kuin luuletkaan siitä, miten biisit rakentuvat erilaisista osista, millaisia tavallisimman rytmiset ratkaisut ovat, miten sanarytmiikkaan liittyviä ratkaisuja käytetään nopeassa tai hitaassa kappaleessa tai millaiset melodiset ratkaisut olisivat valitun musiikkityylin puitteissa tavallisia ja mitkä yllättäviä. Kuuntele itsellesi uutta tuttuun tyylilajiin kuuluvaa kappaletta: osaat lähes aina arvioida, milloin kappaleen on aika siirtyä esimerkiksi säkeistöstä kertosäkeistöön. Kirjoittamalla biisejä voit muuttaa nämä tietosi aktiiviseksi biisinteon osaamiseksi.

Osaamisesi esiin kaivamiseksi käymme seuraavaksi läpi sanoittamiseen, säveltämiseen ja äänitteen tuottamiseen liittyviä kysymyksiä pala kerrallaan. Ensimmäisessä luvussa pohditaan tapoja saada sanavirta käyntiin, toisessa mietitään sanojen sovittamista biisiin sopivaan muotoon, kolmannessa huomio kiinnittyy biisien osiin ja rakenteisiin. Neljännessä, viidennessä ja kuudennessa osiossa työstämme biisin melodiaa, sointuja sekä rytmiikkaa. Johdanto päättyy musiikkituotannon (mukaan lukien miksaus ja masterointi) ja musiikkivideon teon perusteiden läpikäyntiin osissa seitsemän ja kahdeksan.

Joskus biisi alkaa yöllä mieleen hiipivistä melodianpätkistä, joskus kahvilassa kuullusta tokaisusta, joskus junan rytmikkäästä kolinasta. Mitään oikeaa järjestystä ei ole, ja myös tämän oppaan osat voit lukea haluamassasi järjestyksessä. Tervetuloa biisintekijäksi!

Sanakone käyntiin

Sanat. Me ihmiset käytämme niitä päivittäin satoja tai tuhansia, käytämme niitä toiveiden esittämiseen, maailman muuttamiseen, tunteiden herättämiseen. Jos olet tekemässä lyriikkaa sisältävää biisiä, voivat sanat olla hyvä paikka aloittaa. Jos et heti löydä aihetta tai keksi sanoja, joista aloittaa, voit käyttää oheisen videon sanakone-harjoitetta. Mikä tahansa kirjoitustehtävä (niitä voi keksiä itse lisää) joka saa sinut tuottamaan nopeasti paljon sanoja, on hyvä biisinteon alkupiste. Pitkässä juoksussa lyriikkaideoiden löytämistä voi edistää kirjoittamalla säännöllisesti: näin aivosi tottuvat uusien lyriikkaideoiden hakemiseen ja löytämiseen.

Sanoituksen voi aloittaa pienestä. Jo 5-10 ”siemensanaa” tarjoaa riittävän alun, ja biisin teksti lähtee kirjoittamaa itseään. Jos muutama siemensana ei riitä biisin käynnistämiseen, voi niistä idättää uusia. Kirjoittamalla kunkin siemensanan alle listan riimejä saat nopeasti kansoitettua biisin maailmaa uusilla mahdollisilla asukkailla. Jos riimien keksiminen tuntuu vaikealta, voi työtä helpottaa turvautumalla synonyymisanakirjaan tai nettipohjaiseen vastaavaan. Toinen keino on tarttua kirjaston tai internetin sanakirjaan ja etsiä sanoille sanaselityksiä, samaa tai päinvastaista tarkoittavia sanoja (eli synonyymejä ja antonyymejä), esimerkkilauseita joissa sanaa on käytetty tai kirjoja, elokuvia tai biisejä joissa sanaa on otsikossa.

Sanoituksia syntyy sanoittamalla, aivan niin kuin kuvia syntyy maalaamalla. Kun olet maalannut sata kuvaa, ideoita seuraavaksi maalaukseksi syntyy tuon tuosta: bussissa, kotona juuri ennen nukahtamista, töiden keskellä ja teekupposen äärellä. Biisitekstin kohdalla tilanne on sama. Mitä enemmän aivosi tottuvat ideoiden suoltamiseen, sitä enemmän niitä syntyy ja sitä vahvempia ideoita pystyt luomaan. Mitä enemmän opit näkemään elämässä laulun aiheita, sitä suoremmin löydät tien omiin havaintoihin ja ilmaisutapoihin. Tärkein vinkki lauluaiheiden ja laulujen sanojen tuottamiseen onkin aika helppo: kirjoita, puhu, lausu, räppää, laula!

Ideoiden ikuistaminen paperille, kuitin taakse, bussilippuun, kalenteriin tai puhelimeen on tärkeä tapa oppia muistamaan. Merkitsemällä muistiin voit kehittää kykyäsi havainnoida ja kaivaa mielestä esille tuoksuja, tapahtumia, keskusteluja ja unelmia, luoda siellä olemisen tuntua. Myös ystävien ja tuntemattomienkin tarkka kuunteleminen voi auttaa löytämään konkreettisia jokaiselle ihmiselle avautuvia tarinoita – näiden jakamiseen laulutekstit ovat omiaan. Anna huomioiden ja oivallusten viedä ja kirjaa ne biisiotsikkoina tai lyhyinä lauseina muistiin.

Siemensanojen luominen vaikkapa oheisen harjoitteen avulla on yksi tapa aloittaa biisi. Vaikka biisin idea kesken touhun muuttuisikin, on niissä sanakone, jolla voi tuottaa biisin säkeistöihin ja/tai kertosäkeeseen tekstiä: paikkoja ja maisemaa, henkilöitä, tekoja, ilmiöitä ja niin edelleen. Jokainen jo saatu sana on avain moneen uuteen, vaikkei se heti puhuttelisi. Paperille saatujen sanojen välille syntyy linkkejä, ja pian huomaat, että biisillä on kuin onkin idea. Usein tuntuu siltä, että sanat itse alkavat kirjoittaa biisiä, jos niitä kuuntelee huolella. Ei siis muuta kuin sanakone käyntiin!

Sivuhuomioita: nuorten pointteja miten jotkin biisit on lähteneet liikkeelle. Yhden kärjen tai pääidean esille kypsyttäminen.

Sanoja ruotuun

Nuoruusvuosieni bileissä ystäväni soittivat bluesia ja minä koetin laulaa jotain sinne sekaan. Ideoiden uupuessa lauloin makkarapaketin kylkeen painettuja ainesosien nimiä. Natriumglutamaattikin taipuu biisilyriikaksi jos tilanne sitä vaatii! Ainesosien pitkissä nimissä ei ollut riimejä, ei sisällöllistä tolkkua, eikä niitä saanut helposti jäsenneltyä rytmikkäästi yhdenmukaiseksi ja mieleenpainuvaksi melodiaksi. Joskus joudun samankaltaisen ongelman eteen haalittuani paperille runsaasti inspiroivia sanoja. Miten näistä erimuotoisista sanoista saisi jonkinlaiseen melodiseen hahmoon mukautuvat biisitekstin?

Yksi tapa olisi aloittaa koko biisinteko hakemalla mukavalta tuntuvaa sanarytmiikka. Kävelen ja hoen itsekseni rytmikkäästi ”ta-ta-ta-taa ta-taa” (ja toivon etteivät naapurit ihmettele!). Mitä jos kirjoittaisin biisitekstin alusta saakka tähän muotoon? Aloitetaan vaikka ”I wanna write a song”. Kirjoitan toisen rivin samaan kaavaan ”Give me your darkest hopes”. Näillä kahdella rivillä tai säkeellä on sama määrä tavuja samassa järjestyksessä, ja ne ovat tässä mielessä rytmisesti saman muotoisia. Kun lausun säkeet peräkkäin, syntyy odotus, että myös kolmas säe olisi samanmuotoinen. Biisin tekijänä voin joko lunastaa tämän odotuksen tai yllättää kuulijan: yleensä biiseissä ainakin osa säkeistön säkeistä on samanmuotoisia, mikä luo rytmistä ja musiikillista hahmoa, jonka kuulija voi tuntea luissaan. Esimerkkibiisissä säkeistön neljä säettä on täysin samanmuotoisia kuuden tavun säkeitä: poistamalla viimeisestä säkeestä vaikkapa tavun verran mittaa, voisi tekstin saada kaatumaan kiinnostavasti nokilleen, jolloin tekstin vauhdin tuntu muuttuu (kokeile!).

Toinen biisitekstin rakennetta jäsentävä työkalu on riimi eli loppusointu. Sanakirjamääritelmän mukaan riimi on ”säkeiden loppujen äänteellinen yhtäläisyys,” ja tämän lavean määritelmän alle mahtuvat sekä tiukat kokosanan riimit (tonni / sonni tai kakaroita / pakaroita) että löyhimmät mukariimit (kriippaa / puskaan). Riimikaavalla viitataan siihen, mitkä biisin säkeet rimmaavat keskenään. Oheisessa esimerkkibiisissä säkeistön ensimmäinen ja kolmas rivi tai säe päättyvät samaan vokaaliin ja samaa abab riimikaavaa noudatetaan myöhemmissä säkeistöissä. Muissa biisin osissa on omat rytmiset ja riimilliset ratkaisunsa, ja myös riimittely tuottaa erilaisia vauhdin vivahteita tekstiin. Oivaltava riimittely tekee tekstistä mieleenpainuvan ja rytmisesti muodokkaan: riimit ovat sanojen musiikkia.

Biisintekijänä sinä päätät, millainen sanoituksesi rytmiikka on ja onko siinä tiukkoja kokosanan riimejä, löyhiä mukariimejä tai ei riimejä lainkaan. Lue ja kuuntele itsellesi tärkeiden biisien tekstejä ja kokeile erilaisia ratkaisuja niin voit laajentaa sekä sanataiteen ymmärrystäsi että omaa keinovalikoimaasi biisitekstien tekijänä.

Because love

Sävellys & Sanoitus: Petter Korkman

A-osa / Säkeistö:

I wanna write a song (a)

To show you how it’s done (b)

It shouldn’t be too long (a)

With words that weigh a tonne (b)

A little bit of love (a)

A little bit of pain (b)

It’s like the city dove (a)

That’s hiding from the rain (b)

Silta / pre-chorus:

Upon my window sill

B-osa / Kertosäkeistö / Chorus:

So fly, my song, over rooftops and trees,

Over hardship and ease

Fly and tell them, my dove

We’re all here because love

A-osa / Säkeistö

Give me your darkest hopes

Give me the pain you feel

I’ll take you through the ropes

And help you make it real

A song can be a cry

A song can be a prayer

So get the words down right

And it will take to air

Silta / pre-chorus

Right from your window sill

B-osa / Kertosäe / Chorus

So fly over rooftops and trees,

Over hardship and ease

Fly and tell them, my dove

We’re all here because love

C-osa

Small change, big plans

Girl power rock bands

Melting ice, burning sands

Never forget your stands

I can’t believe that

Hate is an answer

Every real song is a

Song of love

And we can make it

B-osa / Kertosäe / Chorus

Fly over rooftops and trees

Over hardship and ease

Fly and tell them my dove,

We’re all here because love

We’re all here because …

B-osa / Kertosäe / Chorus

fly, my song, over rooftops and trees,

Over hardship and ease

Fly and tell them, my dove

We’re all here because love

Kertsibiisin rakenne

Hyvän biisin tuoreus perustuu kykyyn tuoda tuttuihin muotoihin jotain uutta ja yllättävää. Tässä luvussa eritellään popmusiikin yleisimmän biisityypin eli kertsibiisin palikoita, mutta sanasto toimii hyvin myös muunlaisen biisin jäsentelyyn. Usein biisin rakenne jäsentyy biisiä tehdessä: kappale ehkä tuntuu kaipaavan jotain lisää kahden viimeisen kertosäkeen väliin, mutta säkeistö ei tunnu oikealta ratkaisulta. Siispä teen C-osan. Toisaalta biisin rakenteen miettiminen voi olla myös yksi paikka aloittaa biisinteko: voin miettiä etukäteen, mitkä biisin osien musiikilliset ja tekstilliset tehtävät ovat, ja aloittaa biisinteon siitä.

Mitään oikeaa tapaa rakentaa biisi ei ole. Monet parhaista biiseistä noudattavat erittäin perinteisiä sointukulkuja ja rakenteita ja onnistuvat silti erottumaan vahvan sisällön ja osaamisen kautta. Toisaalta monet klassikoiksi jääneet biisit ovat uhmanneet jotakin oman aikansa musiikille tyypillistä ratkaisua. Oleellista biisintekijän kannalta on tajuta, että biisien kuuntelua säätelee tietynlaiset tottumukset ja odotukset, jotka sinun kappaleesi lunastaa tai hyödyntää luodakseen yllätyksiä. Usein kyse on myös siitä, mihin kuulijan huomio halutaan kiinnittää. Tärkeälle tekstille voi tehdä tilaa pitämällä soinnutuksen ja melodian yksinkertaisina. Nopeassa biisissä tapahtuu paljon, jolloin tekstin taas on oltava kyllin simppeli että sen ehtii ymmärtää.

Kertsibiisi on popmusiikissa yleinen biisirakenne, jossa biisin draaman kaaren huipentumana toimii (tyypillisesti) sekä tekstiltään että melodialtaan identtisenä toistuva kertosäe. Useimmat pop ja rock biisit on tehty kertsibiiseiksi, ja toistuva kertsi onkin hyvä tapa iskostaa kappale kuulijan muistiin. Alla pohdintoja kertsibiisin osien yleisimmistä rooleista ja niihin liittyvistä tavallisista ratkaisuista.

Säkeistö eli verse (eli A-osa)

– Yleensä 8 tahtia tai 16 tahtia pitkä biisin osa

– Kertsibiisissä säkeistöjä on kaksi tai enemmän

– Riimikaava ja melodia (tavujen määrä, pituus ja paino sekä sävelkorkeus) pysyvät muissa säkeistössä yleensä samoina kuin ensimmäisessä vaikka sanoitus on eri

– Biisin draaman kaaressa säkeistöt valmistelevat kertsiin osuvaa huipentumaa

– Yleensä sävyltään levollisempi tai pehmeämpi kuin kertosäe, jopa puhutun tuntuinen, matalammalle kirjoitettu

– Säkeistön teksti kuljettaa yleensä biisin tarinaa, luo ajan ja paikan tuntua, kertoo yksityiskohtia, havaintoja, aistimuksia, konkretiaa

– Usein säkeistöt johtavat kuulijan kuulemaan kertosäkeen viestiä eri vinkkeleistä, ikään kuin valottavat kertosäkeen sanomaa erivärisin valaistuksin

Kertosäe (kertsi) eli chorus (eli B-osa)

– Yleensä 8 tai 16 pitkä melodialtaan ja tekstiltään identtisenä toistuva osa

– Draaman kaaren huipentuma, jossa tiivistyy tarinan perussanoma ehkä kielikuvan tai (etenkin nopeissa biiseissä) hokeman kautta

– Sovitetaan usein voimallisemmaksi kuin säkeistöt ja usein myös melodia sävelletään korkeammalle kuin säkeistöissä, jolloin laulaja joutuu käyttämään enemmän energiaa sävelten tavoittamiseen

– Ensimmäiseen kertsiin siirrytään kaupallisessa popissa yleensä minuutin sisällä, mielellään aiemmin

– Saa mielellään olla fraasin esim. rytmin, riimikaavan tai soinnutuksen osalta erilainen kuin säkeistöt

– Kertsin voimapaikat ovat ensimmäisen rivin alku ja viimeisen rivin alku ja loppu: joku näistä antaa usein biisille nimen

– Kertosäe eli chorus kutsuu kutsuu nimensä mukaisesti (chorus = kuoro) laulamaan mukana

– Monissa tyylilajeissa kertsin on kestettävä toistoa ja oltava helppo muistaa ja tunnistaa (ai se on tää!)

Väliosat: intro, ramppi, pre chorus, post chorus, bridge, C-osa, outro

– Monissa biiseissä on 2-4 tahdin mittainen johdanto tai intro ja lopetus tai outro

– Intron musiikki voi viitata kertosäkeessä kuultavaan sointukulkuun tai riffiin ja auttaa näin kuulijaa tunnistamaan biisin heti alusta

– Väliosat voivat auttaa biisin draaman kaaren jäsentämisessä luomalla esimerkiksi kertosäkeeseen johtavan nostatuksen (ramppi, pre-chorus) tai kertosäkeen jälkeisen viipyilyn (post chorus)

– Kertsibiisissä käytetään toisinaan musiikillisesti itsenäistä C-osaa tuomaan vaihtelua kertosäkeen toistojen väliin

– Biisien loppupuolella yhdistetään toisinaan elementtejä esim. C-osasta kertsin toistoihin

– Runsas väliosien käyttö voi hämärtää biisin rakennetta

Melodia ja soinnut

Biisin tekemisen voi aina aloittaa musiikista: melodiasta tai soinnuista. Melodia onkin ihmiselle tavallaan sisäsyntyinen asia. Jos tietokoneen ohjelmoi tuottamaan satunnaisia perättäisiä nuotteja, siitä ei useinkaan tule melodiaa, mutta jos lapsi viheltää tai rallattelee, syntyy melodia kuin itsestään. Meille ihmisille on luontevaa yhdistellä nuotteja pienin liikkein nouseviksi ja laskeviksi kuvioiksi puheessa, tai ilmaista isompaa mielen liikettä nostamalla äänen säveltä isomman harppauksen, vangiten kuulijan huomion. Puhetaito sisältää siis myös melodian säveltämisessä tärkeää osaamista.

Jos biisillä on jo teksti tai jos luot tekstin samanaikaisesti melodian kanssa, voi sanojen sisältö ja rytminen muoto auttaa melodian synnyttämistyössä. Hoe laulusi keskeisiä lauseita ja hahmottele niihin melodista liikettä, joka tuntuu olevan sopusoinnussa sen kanssa, mitä biisin mielestäsi pitäisi kertoa. Tuleeko painokkaampi sana yllättävän korkealta, tumma viesti matalalta muristen? Sanoissa on melodioita piilossa, ja vain sinä tiedät miten sinun biisisi sanat laulavat!

Biisin melodian liike on yleensä laulullisempaa ja säännönmukaisempaa kuin vapaa puhe. Tekstin yhteydessä (sanat ruotuun -luku) pohdimme jo tavumääriä: melodiaa säveltäessä yksi tavu vastaa yleensä yhtä melodian säveltä. Jos laululyriikan säkeet ovat samanmuotoiset (niissä on sama tavumäärä) luo tämä myös melodiaan loogista samanmuotoisuutta, mutta yhden säkeen mittaisen melodianpalasen toisteleminen menee yksitoikkoiseksi. Miten luoda muistettavan looginen ja silti eloisa melodia? Klassisessa musiikissa puhutaan sävellyksen teemasta tai teemoista, jo(i)ta kappale toistaa eri tavoin muokattuna ja eri sävelkorkeuksilta. Ukko Nooa-laulun melodia toistaa lyhyen neljän nuotin sekvenssin kolme kertaa perättäin: ensin matalalta, sitten hieman korkeammalta, ja lopulta käänteisenä ylhäältä alaspäin. Kuuntele omia suosikkimelodioita ja huomaat pian, miten monet niistä perustuvat toistuvan teeman kekseliäisiin muunteluihin.

Usein biisintekijät säveltävät melodian valmiin sointukierron tai kompin päälle. Kompin soinnut ja rytmiikka luovat taustan, jota vasten melodia voi olla helpompi hahmottaa. Varsin monet klassikoiksi muodostuneet biisit toistavat muutamaa, ehkä vain kolmea sointua, koko kappaleen läpi. Toisaalta monet biisit ovat harmonisilta ratkaisuiltaan sen verran monimutkaisia, ettei niiden soinnutus typisty lyhyeksi sointukierroksi. Pidä mielessä, ettei konstikkaasti soinnutettu tai melodialtaan yllätyksellinen sävellys ole sitä myöten simppelimpää kipaletta parempi. Kaikki on kiinni siitä, miten eri asiat tukevat kokonaisuutta.

Yksi tapa työstää sointuja ja melodiaa on ohjelmoida ne sävellysohjelmassa. Tuotantovetoinen biisinteko ei tänään vaadi juuri sen kummempaa kuin jonkin sortin tietokoneen ja hieman malttia. Sävellysohjelmassa näet havainnollisesti, millaisia melodisia liikkeitä melodiasi tekee ja voit helposti testata vaihtoehtoisia ratkaisuja. Oheinen video on tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka eivät soita sointusoittimia ja kaipaavat vinkkejä biisin soinnutuksen ja melodian ohjelmointiin. Toisaalta videossa luodaan eräänlainen rautalankamalli syntymässä olevasta biisistä, ja siitä voi olla paljon apua myös kokeneemmalle oman musiikin tuottajalle mm. biisin sovitusta suunnitellessa.

Vaikka melodian työstäminen sävel säveleltä äänitysohjelmassa voi olla silmiä avaavaa, on melodioiden keksiminen kuitenkin pohjimmiltaan ihmiselle luontaista, eikä siitä tarvitse tehdä vaikeaa. Harjoitus tekee tässäkin mestarin. Hyviä intuitiivisia melodioita juolahtaa mieleen metsäkävelyn aikana, soitinta kokeillessa, unen ja valveen rajamailla tai miksei umpitäyteen ahdetussa julkisessa kulkuneuvossa. Puhelimen äänitystoiminto päälle ja melodioita purkkiin!

Kuva kokonaisesta biisistä midimelodia ja midisoinnutus SoundTrap

Kuva kiipparista vinottain studiossa

Mikon tuottajan ABC oheen (tekstinä)

videoversio joka on kehitelty 90 min oppaasta

linkki SoundTrap ja maininta tutoriaaleista

linkki OneMotion Chord Player

Tuotanto

Tämän oppaan päämääränä on valmis biisi ja sen todisteena omassa kotistudiossa tuotettu äänite. Tuotantovetoisissa musiikkityyleissä musiikillinen tausta rytmeineen ja efekteineen tehdään usein ensin. Sinäkin voit aloittaa biisinteon rytmiraidoista ja soittimista. Huomaa, että kotistudioäänitys perustuu lähes aina ”raita kerrallaan” tekniikkaan, jossa eri soitinraidat soitetaan tai ohjelmoidaan äänitysohjelmaan yksi kerrallaan. Vaikka tarkoituksena olisi myöhemmin äänittää ”live” versio bändin kanssa, voi raita raidalta rakennettu biisidemo olla hyvä työkalu suunnitteluun ja visiointiin.

Heti prosessin alussa on hyvä pohtia biisin tempoa ja tahtilajia. Selvästi tavallisin ratkaisu jälkimmäisen osalta on 4/4. Lyö jalalla tasaisesti tahtia kappaleen mukana samalla kun laulat tai lausut tekstiä. Jos tuntuu luontevalta laskea rytmi neljään, on kappaleesi tahtilaji 4/4. Muitakin vaihtoehtoja on: valssitahtinen 3 / 4 (yykaakoo yykaakoo) tai miksei kansamusiikissa tavallinen 6/8.

Ihmisen lepopulssi on noin 40-70 sydämenlyöntiä minuutissa. Kiivaan tanssimisen aikana syke nousee ensin 120:een ja kovien ponnistusten aikana se kohoaa 150 tai jopa 170 iskuun minuutissa. Biisien tempot eli sykkeet vastaavat aika hyvin ihmissydämen liikkeitä. Rauhallisen balladin aikana jalka laskeutuu tyypillisesti 50-80 kertaa minuutissa ja tyypillinen tanssibiisi kutsuu jumputtamaan jalkaa 100-130 kertaa minuutissa. Biisin temposta käytetään usein juuri tätä biisin sykettä kuvaavaa lukua, joka englanniksi kulkee nimellä ”beats per minute” (bpm). Oman kappaleesi tempon määrittämisessä voit ottaa avuksi metronomin joko sävellysohjelmasta tai ilmaisesta puhelimeen ladattavasta applikaatiosta. Säädä metronomin sykettä, kunnes jalkasi ja metronomin ääni liikkuvat samaan tahtiin. Kun eri soitinraidat soitetaan ”klikkiin” on ne helpompi liittää yhdeksi rytmisesti eheäksi kokonaisuudeksi.

Monelle hyvälle biisille riittää osaavasti soitettu kitara tai piano ja lauluraita. Ohessa on oppaita omien soitin- ja lauluraitojen äänittämiseen ja tuottamiseen. Toisaalta biisin tuotannon voi tehdä myös kokonaan ”in the box” eli tietokoneen äänitysohjelmassa, ja myös siihen löytyy ohesta apua niin tekstinä kuin videona. Jos olet tehnyt biisin soittamalla, mutta päätät tuottaa demon ohjelmoimalla, voit etsiä ideoita soittosi rytmityksistä: usein kroppa tietää musiikissa asioita, joita ei heti huomaa. En osaisi sanallistaa, miten tanssin bileissä, eikä jalkani tarvitse sanoja askelten keksimiseen. Kitarani kertoo hieman vastaavasti minulla asioita biisistäni, vaikkapa sen tuleeko sointi näppäillen vai räimien ja miten se rytmittyy.

Jos teet tuotannon kokonaan ohjelmoiden hiirellä ja lisäilemällä looppeja äänitysohjelmassa, tulee tuloksesta usein tasaisempi ja prosessi voi kokonaisuudessaan olla helpompi jopa taitavalle instrumentalistille. Ohjelmoitu soitin ei luonnostaan muuntele iskuja kuten ihminen, vaan kopioitu sointukierto soi kerta toisensa jälkeen tasalaatuisesti. Siinä piilee omat vaaransa, ja ohjelmoidun musiikin parissa saa olla tavallistakin tarkempana ettei toisteisuus muodostu rasitteeksi. Biisin tuottamisessa onkin järkevä noudattaa kolme hieman erilaista ”kolmen sääntöä”. Ensinnäkin, jos komppi toistaa jonkin kuvion kolme kertaa, kannattaa miettiä tarkkaan, pitäisikö neljännellä kerralla muuttaa jotain, ainakin vähän. Toiseksi, jos loopit ja ohjelmoidut kuviot ovat tuotannon pääaines, voi mekaaninen toisteisuus herpaannuttaa kuulijan huomion – tutkimusten mukaan tämä tapahtuu jo noin kolmen sekunnin jälkeen. Paitsi jos tuot sovitukseen jotain pientä yllättävää: aavistuksenomainen delay yhdelle tärkeälle sanalle, tasaisen rumpukompin sisällä pieni ääniefekti tms. On siis hyvä tuoda lisää. Kolmanneksi, tuotannon täyttäminen on myös ongelma, sillä normaali musiikin kuuntelija pystyy mielekkäästi seuraamaan korkeintaan kolmea musiikillista elementtiä kerrallaan. Jos liian moni soitin kilpailee huomiosta tasavertaisesti, menee kokonaisuus usein sekavaksi.

Äänitteen on tarkoitus vangita biisisi tunnelma ja tuomaan esille sen vahvuudet: sen kertomuksen ja draaman ja ne musiikilliset oivallukset, jotka sinulle ovat siinä tärkeimpiä. Hyvä äänite on kuin hyvä live-esitys: sitä kuunnellessa pystyy seuraamaan biisin tarinaa tai draaman kaarta, siitä voi erottaa biisin keskeiset osat, ja siitä välittyy biisin tunnelma. Se, millä tavalla sinun biisisi draama hahmottuu, on sinun ratkaistavissasi.

Kuva: äänityspaikka kotona, soittimia ja yksi mikki

Video: äänittämisen ABC

Tekstiliite: kotistudion perusteet

Linkki myös Mikon tuottamisen ABC + Tips & Tricks osastoon

Kotistudio

Kotistudio on kuin mikä tahansa studio, mutta kotona. Mitä studion perustamiseen sitten tarvitaan? Paras tapa luoda kotistudio on ottaa laitteet ja ohjelmat haltuun pieni askel kerrallaan. Tässä liitteessä erittelen hieman tarkemmin ilmaisen kotistudion sekä hieman hankintoja edellyttävän kotistudion laitteistoa ja ohjelmistoja.

Ilmainen studio

Kotistudion ensimmäiset ydintarpeet löytyvät jo useimmilta. Tietokone tai hätätapauksessa verkkoyhteydellä varustettu puhelin on riittävä lähtökohta, kun teet ensimmäisiä äänitteitä. Oman äänitteen tuottamisessa pääroolissa on äänitysohjelma (englanniksi Digital Audio Workstation eli DAW). Selainpohjaiset ohjelmat kuten tässä oppaassa usein mainittu SoundTrap antavat sinun äänittää ja tuottaa musiikkia asentamatta ohjelmaa tietokoneellesi. Jos olet valmis käyttämään enemmän aikaa äänitysohjelman opetteluun, voit testata Waveform Free tai Reaper-ohjelmistoa tai hakea lisää tietoa ajankohtaisista vaihtoehdoista vaikkapa otsikolla ”best free DAW.” Jos et ole käyttänyt äänitysohjelmaa aiemmin, suosittelen tarjolla olevien tutoriaalien katsomista, esimerkiksi SoundTrapilla on selainpohjaisen ohjelmansa yhteydessä havainnollisia ja hyvin tehtyjä opetusvideoita. Tutoriaaleilla ja innokkaalla testaamisella pääsee kivasti alkuun!

Kun haluat äänittää laulua tai omia soittimia, on syytä etsiä mahdollisimman hiljainen ja kaiuton paikka. Laulukopiksi voi vallata vaikka vaatekomeron tai makuuhuoneen kaapin ovelle voi virittää kaikuja demppaavan viltin. Vaan mitä jos ei ole mikrofonia? Tietokoneissa on yleensä ja puhelimissa (tietysti) aina sisäinen mikrofoni vaikkapa puheluja ja etäkokouksia varten. Lähes jokaiselta löytyvä älypuhelin on tehty nimenomaan ihmisen äänen välittämiseen ja taltiointiin, ja siksi se soveltuu hyvin myös lauluraidan äänittämiseen. Jos teet ensimmäisen demon SoundTrapissa, kannattaa tuotanto muutoin rakentaa tietokoneella, mutta laulua varten voi olla parempi avata sovellus puhelimessa ja käyttää sitä lauluraitojen äänittämiseen.

Puhelimen, hitaan tietokoneen ja ilmaisen selainpohjaisen äänitysohjelman käyttäminen voi tuoda äänittämiseen joitain lisähaasteita. Oheinen video auttaa niiden ratkomisessa ja selventää samalla äänityssession workflowta. Jo kotoa löytyviin laitteisiin perustuva studio on kuitenkin oivallinen lähtökohta. On ihan hyvä tutustua ensin oman musiikin tuottamiseen ja tehdä vasta sitten mahdollisia hankintapäätöksiä. Aloittelijan studiosetti voisi olla vaikka: koulutyöhön tarkoitettu kannettava tietokone, älypuhelin, puhelimeen ja tietokoneeseen kytkettävät kuulokkeet sekä ilmainen äänitysohjelma. Jos kotoa löytyy etäpalavereja varten hankittu usb-mikrofoni tai pelaamista varten ostettu headset, kannattaa myös näitä testata. Oman musiikin tuottamista ei tarvitse odotella, sen voi aloittaa kotoa löytyvillä laitteilla nyt saman tien!

Edullinen ja unelmien studio

Studion tekniset haasteet liittyvät kolmeen osa-alueeseen. Omien ääniraitojen äänittämisen osalta haasteena on saada aikaiseksi laadukkaita ja häiriöttömiä äänityksiä. Äänitysohjelman monipuolisuus ja siitä löytyvät aliohjelmat eli ”plugarit” (plug-ins) puolestaan määrittävät sekä tietokonepohjaisen tuottamisen että miksaamisen mahdollisuuksia. Lopulta se, miten hyvin kuulet työsi tulokset, vaikuttaa luonnollisesti siihen, miten hyviä päätöksiä voit tehdä musiikkia tuottaessasi tai miksatessasi.

Jos äänität laulua tai soitinraitoja studiossasi, ovat mikrofoni ja audio interface usein ensimmäisinä hankintalistalla.

Mac-tietokoneesta saattaa löytyä ilmainen ja helppokäyttöinen Garageband-ohjelma.

selainpohjaisista ilmaisista ohjelmistoista

1) Tietokone tai hätätilassa pädi tai jopa älypuhelin.

2) Ilmainen tai kaupallinen äänitysohjelma eli Digital Audio Workstation. Tietokoneella esim. Logic tai sen pikkuveli Garageband, Reaper, Cubase, Fruity Loops, Ableton Live, tai ammattistudioissa usein käytetty Pro Tools tms.

3) A/D ja D/A-muuntimet, joissa esim. mikrofoniin tuleva audiosignaali muuttuu biteiksi koneen kovalevyllä ja päinvastoin. Löytyy puhelimestasi ja tietokoneen äänikortista tai erikseen hankittavasti audio interfacesta.

4) Etuaste, joka vahvistaa mikrofoniin tulevaa (heikkoa) signaalia.

5) Mikrofoni, joka kytketään etuasteeseen. Keikkailevalla biisintekijällä on usein dynaaminen laulumikrofoni. Kotistudion perustyökalu on herkempi kondensaattorimikrofoni, joka tarvitsee (niin sanottua ”phantom”) virtaa etuasteesta toimiakseen.

6) Kuulokkeet sekä lähikuunteluun tarkoitetut aktiivikaiuttimet.

7) Sisältyy erikseen hankittavaan audio interfaceen mutta alkuun pääsee tietokoneen sisäiseen äänikorttiin

9) Audio interface, joka sopii sinun äänitystarpeisiisi. Jos teet demoja yhdessä bändin kanssa, tarvitset ehkä interfacen jossa on useita sisääntuloja mikrofoneille ja soittimille: mieti ennen kuin hankit!

10) Tietokoneeseen kytkettävät usb-näppäimistöt, jos soitat esim. koskettimia tai rumpuja. Näillä voit soittaa esim. piano- tai rumpuosuudet valtavilla äänillä ilman että kuulokkeittesi ulkopuolelle kantautuu naapureita häiritsevää mökää. Äänitysohjelman sisältä voit yleensä valita laajasta valikoimasta erilaisia soundeja joko jo soittaessa tai vasta jälkikäteen.

11) Mikrofoni(t) äänittämiseen. Keikkailevalla biisintekijällä on usein dynaaminen laulumikrofoni ja kenties dynaaminen soittimille tarkoitettu mikrofoni sekä esim. akustiseen kitaraan asennettu mikrofoni. Studiossa tarkat kondensaattorimikrofonit ovat luontevampi valinta sekä laulun että soitinten taltiointiin. Laajakalvoisilla konkkamikeillä taltioidaan yleensä laulut sekä monenlaisia soittimia, pienikalvoisilla konkkamikeillä (puikkomikeillä) äänitetään tyypillisesti esim. kielisoittimia. Netistä löytyy tietoja eri soittimien äänittämisestä (mikrofonin asettelu, etäisyys, jne).

12) Sähkökitarat, bassot ja sähköpianot voi kytkeä suoraan interfacen linjasisääntuloon, mutta esim. sähkökitaran kohdalla sisääntulon olisi hyvä olla merkitty ”Hi-Z” tms. Jos kotistudio sijaitsee kerrostalossa, on luonteva käyttää myös sähkökitaran kohdalla tietokoneeseen asennettavia ohjelmia, jotka simuloivat erilaisia kitaravahvistimia. Esim. omakotitalossa voi sähkökitarat ja bassot soittaa styrkkarin kautta, jolloin äänitys tehdään yleensä yhdellä tai kahdella vahvistimen kaiutinelementin eteen asetetulla (dynaamisella tai kondensaattori-) mikrofonilla.

13) Studiokäyttöön tarkoitetut aktiivikaiuttimet ovat yleisin kotistudiossa käytetty äänilähde äänitetyn musiikin miksauskuunteluun. Tietokoneeseen tai interfaceen kytkettävät kaiuttimet asetellaan korvan korkeudelle, noin 60 cm – 140 cm etäisyydelle kuuntelupaikasta (kaiuttimien valmistajan ohjeiden mukaan). Studiomonitorit asetellaan stereokuuntelua varten tyypillisesti niin, että kuuntelupaikka ja kaiuttimet muodostavat tasasivuisen kolmion. Kuuntelupaikka pyritään asettelemaan huoneeseen symmetrisesti niin, että kuuntelun stereokuva pysyisi mahdollisimman tasaisena. Kuuntelupaikka asetetaan esim. keskelle jotakin seinää, niin että molemmille puolille jää yhtä paljon tilaa ennen seinää.

14) Hyvälaatuiset studiotyöhön tarkoitetut kuulokkeet ovat kotistudiossa joskus tärkeämpiä kuin kaiuttimet, varsinkin kun musiikin nykykuluttaja siirtyy yhä vahvemmin kuuntelemaan musiikkinsa luureilla ja napeilla. Hyvillä studioluureilla saa huoneen akustiikasta riippumattoman ja äänityksen detaljit paljastavan kuuntelun. Nykyisin löytyy myös sekä miksauksen että masteroinnin ammattilaisia, jotka tekevät pääosan työstään kuulokkeet korvilla. Kotistudiossa kuuntelupaikka ja pieni huone pakottavat yleensä kompromisseihin, jotka tekevät kalliista isoista studiomonitoreista ongelmallisen investoinnin. Ehkä pienet aktiivimonitorit tasojen arviointiin ja hyvät luurit miksauksen ykköstyökaluiksi?

15) Soittohuone. Kotona tämä on usein sama huone, missä miksaat. Makuuhuone on hyvä, koska sänky toimii jo itsessään bassoansana, eli patja, peitto ja tyynyt rauhoittavat ääniaaltojen värähtelyä. Paksut verhot, matot, ryijyt ja mahdollisesti myös akustistiikkalevyt auttavat myös demppaamaan huonetta. Kirjahyllyt ja monisärmäiset huonekalut puolestaan hajottavat ääniaaltoja ja vähentävät erikseen kuuluvia kaikuja. Soittohuone saisi mielellään olla hiljainen, ettei äänityksiin tartu kaikkea turhaa. Laulujen äänityksiin vaatekomero voi olla yllättävän hyvä, koska vaatteet vaimentavat huoneen kaikuja tehokkaasti. Väliaikaisratkaisuna voit peittää laulupaikan pinnat paksuilla vilteillä tai jopa laulaa viltin alla!

16) Miksaushuone. Yleensä sama huone, ja myös miksaamisen kannalta huoneen kaikujen hiljentäminen on tärkeää. Isompi huone on yleensä parempi etenkin pitkien matalien ääniaaltojen kannalta. Kimpoillessaan seinistä ääniaaltoihin muodostuu ns. huonemoodeja. Eri muotoisissa huoneissa äänet kimpoilevat eri tavoin ja siksi huoneet kuulostavat erilaisilta. Täsmälleen neliön muotoisessa huoneessa kaikki etäisyydet korostavat samoja frekvenssejä. Ammattistudiossa seinät usein muotoillaan kuuntelupaikan symmetrisyyttä kunnioittaen niin, etteivät etenkään takaseinät heijasta ääntä suoraan takaisin kuuntelupaikkaan. Kotistudiossa tyydytään yleensä laittamaan akustiikkalevy, kirjahylly tai ryijy niihin paikkoihin, joiden kautta ääniaallot kaiuttimista tullessaan kimpoavat kuuntelupaikkaan.

17) Lisäkuuntelut. Jos tuotat musiikin kokonaan kotonasi, olet laitteittesi ja huoneittesi armoilla. Kuuntele tuottamaasi musiikkia mahdollisimman monilla laitteilla ja peräkkäin hyvin miksatun kaupallisen musiikin kanssa. Valitse itsellesi muutama hyvältä kuulostava referenssibiisi, joissa on ainakin osittain samankaltaisia soundeja ja oletettavasti samankaltaisia miksauksellisia ratkaisuja kuin kappaleessasi. Soita myös omaa biisiäsi kaverin luona tai autossa ja mieti, miltä se kuulostaa siellä.

18) Tuota paljon biisejä: jokainen tuottamasi biisi on askel eteenpäin sekä oman musiikillisen vision syventämisessä että teknisen osaamisen tasolla. Onnea matkaan!

Biisintekijän perussanasto

Tässä lyhyet johdannot muutamiin tässä oppaassa käytettyihin käsitteisiin.

A-osa, B-osa, C-osa Populaarimusiikissa laulut perustuvat yleensä toistuviin osiin kuten säkeistöihin ja kertosäkeistöihin. Usein osiin viitataan kirjaimilla: A-osalla tarkoitetaan silloin säkeistöä ja B-osalla kertosäkeistöä. Joissain biiseissä on myös uusi musiikillisesti itsenäinen C-osa suurin piirtein kultaisen leikkauksen (2/3 kappaleesta on kulunut) kohdalla.

Biitti (beat) Alun perin elektronisesti tuotettu rytminen tausta, jonka varaan kappale rakentuu. Nykyisin biitillä tarkoitetaan usein biisin koko musiikillista pohjaa bassoineen ja mahdollisine soinnullisine komppeineen – tällöin biitti on koko biisi pois lukien melodia ja sanat. Biitin tekijä on tuottaja (”producer”) kun taas melodian ja sanat tekee ”topliner”.

DAW Digital Audio Workstation viittaa tietokoneohjelmaan, jonka avulla voit äänittää, tuottaa ja miksata musiikkia tietokoneellasi. DAW on yhä enemmän paitsi demon teon myös itse biisin tekemisen työkalu. Tunnettuja äänitysohjelmia ovat mm. Pro Tools, Logic ja Reaper. Kaupallisten ohjelmien ilmaiset testiversiot (mm. Pro Tools First sekä Reaper) tarjoavat mahdollisuuden testata omien demojen tekemistä maksutta. Ne tukevat myös ns. ”plugareiden” (plug-in) käyttöä. Plugarit ovat äänityssoftaan kytkettäviä lisäohjelmia, jotka voivat olla esim. efektejä (reverbit, ekvalitaattorit, kompressorit jne) tai virtuaalisoittimia (syntetisaattori tai sampleri).

Intro (i) Musiikillinen johdanto. Usein kertsibiisin intro sisältää jotain sellaisia kertsissä kuultavia elementtejä, jotka auttavat tunnistamaan biisin. Tällöin intro kertoo kuulijalle heti kättelyssä että ”hei, tää on nyt tämä biisi”. Yksinkertaisimmillaan intro on vain pätkä säkeistön tai kertosäkeen komppia ilman laulua. Outro on vastaavanlainen kappaleen päättävä osio.

Kertosäkeistö (B-osa, chorus)Samalla melodialla ja (lähes aina) samoin sanoin toistuva osa, joka yleensä kiteyttää biisin sanoman. Usein kertosäkeistön eli kertsin ensimmäiset sanat sisältävät biisin otsikon. Englanninkielinen ”chorus” viittaa myös yhdessä laulamiseen, ja usein kertosäe on luonteeltaan mieleen painuva ja yhteislaulumainen. Joskus kertosäettä edeltää erillinen pre-chorus (”esikertsi”) tai sen jälkeen voi tulla post-chorus.

Kertsibiisi Yleisnimeke popmusiikin tavallisimmalle musiikilliselle rakenteelle eli kappaleille, joissa säkeistöjä sekä toistuva kertosäkeistö. Biisin perusrakenne voi olla esim. säkeistö – kertosäkeistö – säkeistö kertosäkeistö (ABAB), tai osia voi olla enemmän, esim. i A A silta B i A silta B C B B. Biisintekijänä sinä päätät, millainen rakenne biiseissäsi on.

Riimi (eli loppusointu) Poplaulujen laulutekstit ovat tyypillisesti rytmikkäitä ja usein niissä vahvistetaan rytmin tuntua riimeillä. yhden tavun riimi (sisältää/ lampaan pää) perustuu samalle vokaalipäätteelle, jota edeltää eri konsonantti (pää / tää). Riimi voi olla myös useamman tavun tai jopa koko sanan mittainen, jolloin vain ensimmäinen konsonantti on eri (rakastaaa / pakastaa). Riimien lisäksi popissa käytetään erilaisia ”mukariimejä” (soundalike rhymes). Näissä riittää kun sanan päättävä vokaaliäänne voidaan laulaessa lausua suurin piirtein samankuuloisesti.

Riimikaava Loppusoinnulliset sanat esiintyvät tyypillisimmin säkeistön tai kertosäkeen rivien lopuissa. Esim. neljän rivin säkeistö ”Biisi on pelkkä harjoitus / Sanoja, lauseita vaan / Oppiminen sen tarkoitus / Biisejä rakennetaan”. Tässä riimipareja löytyy rivien 1 ja 3 sekä 2 ja 4 lopuista: riimikaava on tällöin a-b-a-b. Toinen vaihtoehto olisi rytmittää riimit esim. kaavalla a-a-b-b tai x-a-x-a, jossa x tarkoittaa että riimiparia ei esiinny.

Silta tai ramppi Lyhyt pre-choruksen paikalle tuleva osa, joka johtaa säkeistöstä kertosäkeeseen. Ei pidä sotkea amerikkalaiseen ”bridgeen”, vaikka ramppiakin joskus kutsutaan bridgeksi.

Sointu Soinnut ovat useamman samanaikaisesti soivan nuotin kokonaisuuksia. Monissa popbiiseissä säkeistö tai kertosäe perustuu lyhyehköön kolmen tai neljän soinnun sointukiertoon, joka toistuu osan läpi useita kertoja.

Säkeistö (A-osa, verse) Samalla melodialla mutta eri sanoin toistuvaa osaa sanotaan säkeistöksi. Biisin kokonaistarinassa säkeistö yleensä kertoo yksityiskohtia esim. tapahtumapaikasta tai henkilöistä.

Tahti Musiikin keston perusyksikkö. Tyypillisesti popbiisin säkeistö on neljä, kahdeksan tai kuusitoista tahtia pitkiä. Jos kappaleessa tuntuu luontevalta laskea neljään, on tahtilaji neljä neljäsosaa (merkitään 4/4). Tahti on tällöin neljän iskun mittainen. Muita tavallisia tahtilajeja on valssi eli 3/4 (YY-kaa-koo, YY-kaa-koo) ja 6/8 (YY-kaa-koo-nee-vii-kuu, YY-kaa-koo-nee-vii-kuu) ja vaikkapa suomalaisessa kansanmusiikissa esiintyvä 5/4.

Tekijänoikeudet Säveltäjän, sanoittaja tai sovittajan oikeus tekemäänsä teokseen ovat tekijänoikeuksia. Niihin sisältyy mm. oikeus edellyttää, ettei tekemääsi teosta kirjata jonkun toisen nimiin. Tekijänoikeuksiin voi liittyä myös taloudellisia oikeuksia. Suomessa tekijänoikeuksia hallinnoi Teosto, jonka asiakkailla on oikeus turvautua heidän oikeusapuunsa.

Tempo (syke, bpm) Kun naputat musiikin tahdissa jalkaa, kertoo jalan liike yleensä kappalen tempon tai sykkeen. Englanniksi käytetään lyhennettä bpm eli ”beats per minute” (sykettä minuutissa). Nopeassa biisissä jalka polkee tiuhempaan, ja yksi tahti hurahtaa ohi nopeammin.

Virtuaalisoitin Useimmiten äänitysohjelmassa (DAW) toimiva plug-in, joka tuottaa ääniä. Osa virtuaalisoittimista perustuu aiemmin äänitettyjen soittimien ääniin, eli soittamasi tai ohjelmoimasi äänet haetaan kovalevylle ladatusta äänikirjastosta. Toiset virtuaalisoittimet syntetisoivat uusia ääniaaltoja, eli niissä ohjelma itse tuottaa uusia ääniä sävellykseesi.

Biisin minä eli dadan ylistys

Laulun sanoittaminen ja säveltäminen muistuttaa näytelmän laatimista. Jokainen laulun sana (ja jokainen sävel) luo laulajan roolihahmoa, ilmentää tämän asennetta ja luonnetta. Parhaimmillaan biisin esittäjähahmo piirtyy biisin kautta kiinnostavaksi ja samastuttavaksi. Rosoinen hahmo voi olla jännittävä, ja rosoisuuden ilmaiseminen voi liittyä sanavalintoihin tai erilaisten kieliopillisten normien rikkomiseen – biisin samastuttavuuden synnyttävät seikat voivat löytyä sanottujen asiasisältöjen väleistä, sanomisen tavassa.

Biisin tekstin tärkeät kohdat eivät aina ole ne, joissa tarina etenee tai joissa ”sanotaan” eniten. Joissain tilanteissa juuri ne sanat jotka näennäisesti vievät laulun tarinaa kaikista vähiten eteenpäin ovat laulajahahmon luonteen kirkastamisen kannalta kaikkein oleellisimmat. Kurt Cobainin sanoittama ”Smells Like Teen Spirit” tiivistää laulajahahmon elämään kyllästyneen asenteen sinänsä sisällyksettömän oloisessa lauseessa ”I found it hard, was hard to find / Oh well, whatever, nevermind”. Sanoissa on jotain traagista ja samalla uhmakasta, ehkä myös jotain pöljää ja juuri siksi kovin samastuttavaa … kuka voi sanoa ettei ole koskaan ollut tuossa pisteessä?

Kun kirjoitat kappaleita nimenomaan itsellesi, liittyy roolihahmon piirtämiseen isoja henkilökohtaisia kysymyksiä. Mitkä sanat sopivat minun suuhuni lavalla tai äänitteellä? Minkälaisten väitteiden ja millaisen estetiikan takana minä voin seistä? Kuka minä haluan esiintyjänä olla, ja kuka minä oikeastaan olen? Lohduksi voi pohtia, että tämä ”kuka minä olen”-kysymyksen setviminen lienee ihmiselämän suuria haasteita ihan muutenkin. Biisinteko voi olla hyvä tapa löytää leikillisempi ja kokeilevampi suhtautuminen näin ylevään kysymykseen. Entä jos olisin tällainen?

Samastuminen biisin päähenkilöön on tärkeää. Vaikka laulun kertojaminä piirtyisi miten rosoiseksi ja pahoja tehneeksi hahmoksi, on siinä oltava jotain sellaista joka saa kuulijan puolelleen. Vihaa ja ahdistusta uhkuvassa laulussa se voi olla laulajan raivo. Biisissä ei edes tarvitse olla tarkkaa selvitystä siitä, mikä nyt hatuttaa. Tärkeämpää on sanojen sävy ja se laulajan asenne, jota sanoja lausumalla voi ilmentää. Sanoissa ei aina tarvitse olla mitään helppoa tolkkua, aivan puhdas dada voi olla juuri oikea ilmaisumuoto jollekin laulajaminän puolelle.

Pohtimalla sanoituksia näytelmän päähenkilön vuorosanoina voi hahmottaa, millainen positiivinen rooli turhilta tai informaatioköyhiltä tuntuvilla mölinöillä, kirosanoilla, seksiä tihkuvilla hihkaisuilla tai kliseillä leikittelevillä fraaseilla on. Kepeässä tanssibiisissä samastuttava päähenkilö sanoo erilaisia asioita kuin menetystä käsittelevässä balladissa, ja molempien tunneskaala on arvokas omassa lajissaan. Riemukas Boom Kah -huudahdus tihkuu omaa oivallustaan, ja vaikken ole enää teini, samastun tuohon tarkkaan tunnelmakuvaukseen täysin.

Tarinoita omasta elämästä

Monet biisit ovat tarinoita. Taitava tarinankeroja antaa kuulijan omille oivalluksille sopivasti tilaa. Mitä tapahtuu ja miksi? Kenestä laulussa on kyse? Missä ollaan ja milloin? Biisin niukassa ilmaisussa kysymyksiin ei yleensä vastata pitkällisesti, ja usein vastaus tulee epäsuorasti. ”Sade lyö ikkunaan” kertoo missä ollaan: sisällä. ”Sinä juot teetä ja minä olen hiljaa” kertoo ketkä ovat tarinan henkilöitä (sinä ja minä) ja paljastaa myös jotain paikasta, tilanteesta, tunnelmasta jne. Jos viittauksia muihin ihmisiin ei tule, tulkitsee kuulija todennäköisesti että tarinan henkilöt ovat jonkun kotona. Kuvaukset ovat myös hyvä tilaisuus viedä kuulijaa kohti ytimessä olevaa tunnetta: teenjuonti on usein rauhallista toimintaa; sateen kuulee, jos on hiljaa.

Musiikki on tuonut luolaihmisen ajoista saakka ihmisiä yhteen, ja myös biisien sisältämät tarinat on tarkoitettu jaettaviksi, edes sisäpiirin huumorina esittäjäkaverusten kesken. Jaettavuus ja samastuttavuus eivät estä biisiä sijoittumasta johonkin varsin erityiseen paikkaan tai tilanteeseen, päinvastoin: yleismaailmalliseksi ajateltu paikatin biisi on usein hahmoton. Klassikoiksi on noussut paljon biisejä, jotka käsittelevät jotakin konkreettista ja erityistä, vaikkapa kaivostyöläisen elämää, skeittaavia kaveruksia tai prostituoidun arkea. Tarinoiden tunteet ja pääaiheeksi nousevat oivallukset rakkaudesta, ystävyydestä, uhrauksista tai menetyksistä ovat silti hyvinkin universaalisti samastuttavia. Biisien keskiössä onkin usein oivalluksia, jotka kytkeytyvät jokaiselle ihmiselle tuttuihin ja merkityksellisiin tunteisiin. Ei oikeastaan ole yllättävää, että valtaosa maailman populaarimusiikista käsittelee rakkautta. Jokaisella ihmisellä on kokemustietoa rakkaudesta ja sen kaipuusta.

Parhaimmillaan hyvä biisi tuntuu kertovan jotain uutta ja avartavaa tutusta aiheesta, tai se onnistuu tiivistämään aivan omalla tavallaan jonkin esim. rakkauteen liittyvän riemun tai kipupisteen. Mutta mistä saadaan tuoreus, mistä uuden keksimisen tuntu, mistä klassikkobiiseiksi nousseiden kappaleiden omaperäisyys? Useimmat biisintekijät, runoilijat ja kirjailijat viittaavat omien havaintojen ja kokemusten käyttöön biisien voimavarana. Samastuttavimmat tarinat liittyvät usein oman elämän kipupisteisiin ja kokemuksiin.

Omakohtaisuus ei tarkoita, että biisin kirjoittaminen olisi omaelämäkerrallista toimintaa. Joskus eläydymme läheisten ihmisten, romaanihenkilöiden, runojen tai leffojen henkilöihin niin että heidän kertomuksista tulee jollain tasolla omiamme. Toisaalta silloinkin, kun tarkoituksena on kertoa mahdollisimman rehellisesti omista hyvinkin yksityisistä kokemuksista, vaikkapa eroon tai rakastumiseen liittyvistä hetkistä ja tunteista, on kerronnan tähtäimessä jokin muu kuin minun elämääni liittyvien faktojen välittäminen. Eikä kuulijalle tarvitse kaikkea selittää. Joskus ripaus tunnelmallista mystiikkaa tukee biisin tunnelmaa mahtavasti. Tarkoituksena on tiivistää esille jokin biisin oma oivallus, tunne, sisäinen totuus. Siinä sekä faktat että lainatut tai keksityt detaljit ovat vain työkaluja. Voin verhota omat kokemukseni ja oivallukseni elokuvasta tai ystävän elämästä napattuun ympäristöön, ja silti biisin sisäinen oivallus pysyy samana ja voi olla monelle samastuttava. Tai niin kuin monet G SongLab biisipajoissa kirjoittavista ovat sanoneet: biisissä voi sekä paljastaa että piilottaa itsensä, kertoa omakohtaisesti koettua mutta muunneltuna, sekoittaa fiktioon.

Asian voi sanoa vielä yleisemmin. Jos käytän omia kokemuksia ja oivalluksia elämästä lähtökohtana se ei tarkoita, että biisini kertoo minusta. Kaikkein yksityisimmät sielun sopukoihin piilotetut ilot ja tuskat ovat usein kaikkein samastuttavimpien biisien alku. Omakohtaisesti tärkeän kokemuksen kertomiseen liittyy jokin sellainen painokkuus, joka siirtyy myös itse biisiin. Mutta omakohtaisen tuntuiset tekstit puhuttelevat myös siksi, että me kaikki kannamme sisällämme arkoja asioita, joista ei noin vain puhuta, ja jotka silti (tai ehkä osittain juuri siksi) ovat meille erityisiä ja tärkeitä. Parhaimmillaan sinun oma tarinasi on biisissä myös jokaisen kuulijan oma.